MEIDÄN TARINAMME
Neljäs sukupolvi maatilalla
Tila on yksi sotien jälkeen muodostuneista asutustiloista. Iinan isoisoisä ja isoisoäiti muuttivat lapsineen tilalle vuonna 1949. Siitä alkoi raivaaminen ja rakentaminen, jota seuraavat sukupolvet ovat jatkaneet.
ENSIMMÄINEN SUKUPOLVI TILALLA
Väinö ja Anja Kähkönen
Kuusi lasta, sauna, talo ja navetta. Pientila, jossa oli 3-4 lehmää, lampaita, kanoja, kukko, hevonen ja koira, sekä kesäpossuja ja kanejakin.
Kysellessäni eläimistä, sain kuulla punertavasta itsepäisestä kyytöstä nimeltä Punikki, komeasta hevosesta nimeltä Musta, upean värikkäästä ja vieraille äkäisestä aapiskukosta, sekä koirista Vahti ja Jeri.
Kuulinpa myös tarinan, että syksyisin tattiaikaan löytyi Punikki todennäköisimmin metsästä, se kirmasi sinne aitojen läpi herkuttelemaan omasta mielestään taivaallisilla sienillä. Niille retkille on hukkunut myös hieno poronkello, jota Iinan vaari Rauno edelleen muistelee.
TOINEN SUKUPOLVI
Rauno ja Sirkka-Liisa Kähkönen
Rauno ja Sirkka palasivat kaupungista maalle, Raunon lapsuudenkotiin vuonna 1983 kahden lapsensa kanssa. He aloittivat ison urakan rakentaessaan autioituvasta tilasta aktiivisen maatilan. Tuotantosuunnaksi valikoitui lihasikojen kasvatus.
Alkoi mittava rakennusurakka, pystyyn nousi uusi asuinrakennus, sikala, konehalli, rehuvarasto ja lieteallas. Kalusto hankittiin ohranviljelyyn sopivaksi. Tilan toiminta oli muuttunut pienestä perheviljelmästä aktiiviseen yritystoimintaan. Sikalaan mahtui 200 lihasikaa.
ABOUT LEWIS FARM
KOLMAS SUKUPOLVI
Minna Kähkönen
Raunon ja Sirkan tytär Minna tuli jatkamaan lihasikataloutta vuonna 1998. Sikalaa laajennettiin vuosina 1999-2000. Yksikkökoko kasvoi 520 sikaan. Minnan kaksi tytärtä Iina ja Milga kasvoivat tilan töissä autellen. Vuonna 2014 viimeiset lihasiat lähtivät tilalta. Tämän jälkeen keskityttiin nurmiviljelyyn ja kuivaheinän tekoon. Kuivaheinää tehtiin pienpaaleihin ja pyöröpaaleihin. Se meni pääosin myyntiin hevosille.
NELJÄS SUKUPOLVI
Iina ja Hannes Körkkö
Vuonna 2023 Minnan tytär Iina ja hänen miehensä Hannes astuivat puikkoihin tavoitteenaan palauttaa tilan toiminta aktiivisemmaksi. Koska Iinalla oli kokemusta sioista, löytyi vaihtoehdoksi Mangalitza-sika. Tämä ulkona ympäri vuoden pärjäävä rotu kiehtoi erityisen suuresti ja olivathan ne myös veikeän näköisiä karvanaamoja.
Mangalitzojen lisäksi tilalla jatkuu nurmiviljely ja kuivaheinän teko. Lisäksi rinnalle on tullut myös polttopuiden teko ja myynti. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää myös tilan palvelutarjonnan laajentaminen vierailijoille.